JIGAUS
Perinteisessä jigauksessa käytetään painotettua koukkua, toisin sanoen jigipäätä. Koukkuun pujotetaan toukka - mato - tai kalajigi . Tämä menetelmä on erittäin suosittu kuhan ja ahvenen pyynnissä läpi avovesikauden, mutta eritoten keskikesällä jigataan kuhaa ja syksymmällä parveutunutta ahventa. Kuhalle pitää uskaltaa käyttää suuria 4-6 tuumaisia jigejä.
Takaisin ylös
VÄLINEET
Vavat:
Vavaksi valitaan kevyt ja pitkäheittoinen vapa, luokkaa light/medium. Pituutta vavalla saa olla veneestä jigatessa 1.80-2.10m ja rannalta tapahtuvassa jigauksessa 2.10-2.70m. Mitään ehdotonta sääntöä vavan valinnalle ei ole, jokaisella on omat mieltymyksensä. Pidettäköön kuitenkin mielessä, että kevyillä välineillä tuntuma säilyy hyvänä ja tärpit on helpompi huomata. Toisaalta vavan ehdot sanelee myös käytettävien jigipäiden paino; keveimmillä vavoilla ei paljon viskota 28g päitä ja päinvastoin.
Takaisin ylös
Kelat:
Kelaksi valitaan mieltymyksestä ja pääasiallisesta kalastussyvyydestä riippuen 1000-2500 koon haspelikela (avokela). Pienimmät kelat soveltuvat ahvenen jigaukseen matalassa vedessä ja suuremmat ahvenen lisäksi myös kuhan jigaukseen hieman syvemmältä. Sopivana kompinaationa voidaan pitää 1500-2000 luokan kelaa, jossa jo riittää kapasiteettia hieman syvempiinkin vesiin.
Takaisin ylös
Siimat:
Siimaksi kelalle valitaan täysin venymätöntä punottua . On hyvä pitää mukana kahta kelaa tai kahta puolaa, joista toisella on ohuempaa siimaa ja toisella puolestaan paksumpaa. Suositeltavat paksuudet vaihtelevat 0.10-0.18mm välillä, riippuen jigipäiden painosta ja tuuliolosuhteista. Mitä paksumpaa siimaa käytetään, sitä työläämpää ja tunnottomampaa on viskellä pieniä jigipäitä ja paksumpi siima menee tuulessa helpommin pussille. Paikoissa, joissa on paljon pohjaromua tai halutaan hidastaa jigin vajotusta eikä heittomatkat ole pitkiä, voi olla perusteltua käyttää paksumpia siimoja. Paksummalla siimalla, esim. 0.26mm punotulla, voidaan jo repiä maapallotärpin seurauksena koukku suoraksi ja näin säästyä välinetappioilta.
Takaisin ylös
Tapsisiima:
Alueilla joilla on suuri haukivaara, on hyvä käyttää tapsina fluorocarbonia , joka kestää hauen hampaissa huomattavasti punottua siimaa paremmin.
Takaisin ylös
Jigipäät:
Jigipäitä on monenlaisia ja monen painoisia, sekä erilaisilla koukuilla varustettuina. Nykyään pääasiassa käytetään kemiallisesti teroitettuja koukkuja, jotka ovat äärimmäisen teräviä ja usein ohutlankaisempia kuin vastaavat peruskoukut . Onko sitten kemiallisesti teroitettu varmasti kalastavampia? –Tähän ei osaa suoraan antaa ehdotonta vastausta. Jos peruskoukuistakin huolehtii ja ne pitää terävänä, ovat ne aivan yhtä pyytäviä, varsinkin kuhaa jigailtaessa. Kuhan suu on huomattavasti kovempaa tekoa kuin ahvenen vastaava, joka taas asettaa koukut erilaiseen valoon. Kuhan kanssa koukku ei saisi olla liian notkea vaikka olisikin terävä, sillä se tietää tartutuksen kanssa ongelmia. Ahventa jigailtaessa kemialliset koukut ovatkin jo suositeltavia, sillä niiden tartutuskyky ahvenen kuhaa pehmeämpään suuhun on loistava.
Takaisin ylös
Jigit:
Jigejä on tarjolla joka lähtöön ja valmistajia on erittäin paljon. Jigiltä vaadittavista perusominaisuuksista mainittakoon pehmeä ja kestävä materiaali. Materiaalin pehmeys tuo uintiin eloisuutta ja kestävyys on suoraan verrannollinen siihen että kuinka paljon jigi kärsii kalastaa ennen kun on kulunut ”puhki”. Hieman pohdintaa koskien toukkajigejä: Perus pikkuahvenelle (50-200g) voidaan tarjota 3 tai 4 tuumaisia jigejä ja koukkuna #1-#2/0 . Isommalle, pannukarkealle ahvenelle (+200g) voidaan huoletta tarjota 4 tai 5 tuumaisia jigejä, eivätkä ne suurimmat/ahnaimmat kavahda 6 tuumaisiakaan, koukkuna #3/0-#4/0 . Toki isot purevat huonommalla syönnillä myös pikkujigiin, mutta nämä ohjeet ovatkin vain jonkinlaista suuntaa antavat.
Kuhaa haluavat pitäköön mielessään ettei kuhalle kannata edes tarjota alle 4 tuumaisia jigejä, mielellään 5 tuumaisia. Monesti käy niin ettei kalastaja edes tiedä kotivesillään majailevista kuhista kun ne eivät jigiin pure, ja syyksi selviää lopulta aivan liian mitätön jigi. Rohkeasti vaan isoa jigiä liottamaan! Tämän säännön moni oppii ajansaatossa kantapään kautta. Kuhalle kannattaa myös tarjota erilaisia kala- ja matojigejä toukkajigien ohella. Väreistä mainittakoon kuhan osalta muutamat kestosuosikit; keltaisen kaikki sävyt, valkoinen, firetiger, vihreä ja punaisen sävyt. Viimeiseksi mainittua kannattaa käyttää pimeinä iltoina ja yöaikaan, sillä punaisen sävyt erottuvat pimeässä vedessä parhaiten.
Takaisin ylös
Tekniikka:
Tekniikka vaihtelee sen mukaan mitä kalalajia kalastetaan. Heiton jälkeen kela lukitaan välittömästi ja vapa pidetään vaakatasossa tai loivassa kulmassa ylöspäin. Siiman on oltava tiukalla koko vajotuksen ajan! Tarkkaillaan vavan kärkeä ja siimaa herkeämättä. Jos tuntuu pienikin täräys, tehdään välittömästi napakka vastaisku. Kun pohja on saavutettu aloitetaan
1a) ahvenelle tiheä, ärsyttävä, nypyttävä liike, jossa vavan kärjellä liikutellaan jigiä vaihtelevalla tempolla, niin että liike alkaa vavan ollessa lähes vaakatasossa ja liikkeen edetessä vapa nousee jatkuvasti enemmän pystyyn. Toisin sanoen, jigiä nypytellään kokoajan lähemmäksi kalastajaa. Kun vapa on lähes kokonaan jo pystyasennossa, vapa lasketaan takaisin vaakatasoon samalla kelaten löysät siimat pois.
1b) vapa loivassa kulmassa pyöräytetään pari-kolme kierrosta kammesta –tauko-pyöräytys-tauko…tätä jatketaan niin pitkään kunnes tulee tärppi, jota seuraa välitön vastaisku tai heitto uusitaan.
2a) kuhalle rauhallisempaa uittoa pääasiassa. Toimii sama tekniikka kuin ahvenelle 1b.
2b) toisinaan kuha on herkällä syönnillä ja lankeaa jigiin vasta reilun ärsytyksen seurauksena. Rauhallista uittoa voi tehostaa tiheällä nypytyksellä, mutta sitä ei tule jatkaa koko heiton ajan, vaan jaksottaa rauhallinen uitto ja ärsytys tasapuolisesti koko heiton matkalle.
Nämä olivat yleisiä esimerkkejä tekniikoista, mutta jokaiselle jigikalastajalle kehittyy kokemuksen myötä omanlaisensa käsiala joka antaa saalista.
Takaisin ylös
Paikat:
Jigi on monipuolinen väline, joka sopii joka paikkaan. Eniten jigausta kuitenkin harrastetaan hieman virtaavissa salmissa ja joissa. Ei kuitenkaan ole paikkaa, jossa jigillä ei olisi mahdollisuutta saada kalaa. Onhan jigi mitäänsanomattoman näköinen räikeän vaapun rinnalla, mutta tehokkuudessaan hakkaa monet muut kalastusmuodot mennen tullen.
Takaisin ylös
Valtaosa kuhan ravinnosta koostuu 8-13cm kaloista; särjistä, salakoista, kuoreista jne. Syövätpä ne joskus lajitovereitaankin, jopa varsin kookkaitakin. On siis perusteltua käyttää tarpeeksi isoja jigejä tai täkyjä kuhia narratessa. Monesti käy niin että itse jää ilman kuhaa, mutta naapuriveneeseen sitä nousee roppakaupalla. Usein syyksi muodostuu se, että ei ole uskallusta käyttää tarpeeksi isoja jigejä. On siis täysin perusteltua jättää alle 4” (10cm) jigit ahvenjahtiin ja käyttää 4-6” (10-15cm) jigejä/täkyjä jos mielii kotiinviemisiä reissulta saada.
TÄKYONGINTA
Täkyonginnalla tarkoitetaan kalastustapaa jossa syöttinä käytetään elävää kalaa. Täky on tehokas ase syönnöksellä olevalle kuhalle, ahvenelle ja hauelle. Joskus täkyyn haksahtaa myös toutain tai jopa ankerias. Täkyä voidaan uittaa pintavedessä kohon kanssa tai pohjassa liukupainoa käyttäen.
VÄLINEET
Vavat:
Täkyonkivavalta vaaditaan voimaa, sitä isoa varten. Kuhalle ja hauelle valitaan medium/medium+ -luokan vapa, pituudeltaan 240-300cm ja viehesuositukseltaan 20-60g (tai jopa yli). Ahvenen kanssa pärjää kevyemmilläkin vavoilla.
Kelat:
Kuhan täkyongintaan paras kelavaihtoehto on baitrunner , jossa siimapuola saadaan vapautettua ilman sangan avaamista. Näin ollen täkyyn iskenyt kala saa heti löysää siimaa käyttöönsä ilman ylimääräistä kitkaa ja ehtii niellä syötin ennen vastaiskua. Puolan vapautustoiminto poistuu käytöstä kun kampea pyöräytetään. Suositeltavat kelakoot ovat 4000-6000 –sarjalaiset.
Siimat:
Siimana voidaan käyttää aivan yhtä hyvin perinteistä monofiilia kuin myös punottuja siimoja. Monofiilin käyttöä puoltaa ainakin se seikka, että salakat ja muut pikkukalat jostain syystä tykkäävät tökkiä punottua siimaa ja aiheuttavat näin turhia sydämen tykytyksiä. Mitään optimaalista siimapaksuutta ei täkyongintaan ole, johtuen käytettävien painojen vaihtelusta, mutta monofiilien osalta sopiva paksuus liikkuu 0.30-0.45mm tietämissä ja punotuissa noin 0.20mm.
Tapsisiima ja peruke:
Mikäli pääasiallisena kohteena on kuha tai ahven, ei varsinaisen perukkeen käyttö ole välttämätöntä, eikä jopa suotavaa, sillä ilman peruketta täky ui vapaammin. Täkyonkilaitteet on kuitenkin hyvä valmistaa fluorocarbonsiimaan , sillä se pysyy paremmin ryhdissään ja sietää muita siimoja paremmin myös hauen hampaita. Hauen täkyonginnassa peruketta tulee käyttää.
Onginta koholla:
Kohon kanssa onkiessa hieman kalan yläpuolelle on hyvä laittaa muutama lyijyhauli estämään kalan pintaan nousemista. Muuten voi käydä niin että siiman päässä tempoilee lokki.
Käytettäessä kohoja, joissa siima kulkee vapaasti kohon rungon läpi, tehdään täkyonkilaite. Halutun mittaisen (mitta on yhtä kuin täkyn uintisyvyys) fluorocarbon pätkän toiseen päähän sidotaan #4-8 3-haarakoukku , hieman tämän yläpuolelle aiemmin mainittu lyijyhauli tai useampi, pujotetaan koho siimaan ja toiseen päähän (kohon yläpuolelle) pieni #16 leikari . Leikari toimii stopparina, johon kelalta tuleva pääsiima solmitaan. Näin toimiessa täkyonki on nopeasti viritettävissä ja purettavissa.
Pohjatäkyonginta:
Ongittaessa täkyllä pohjasta, tehdään erillinen tapsi tätä varten. Otetaan 50-100cm pätkä fluorocarbonia , jonka tulee olla vetolujuudeltaan hieman pääsiimaa heikompaa. Siiman toiseen päähän solmitaan #4 3-haarakoukku ja toiseen päähän leikari. Leikarin tulee olla sen kokoinen, ettei se mahdu menemään käytettävän päärynäpainon lenkin läpi. Pääsiima pujotetaan (ei solmita!) päärynäpainon lenkin läpi ja solmitaan äsken valmistettuun tapsiin. Näin paino liikkuu pääsiimassa vapaasti. Sopiva päärynäpainon koko pohjatäkyongintaan on 28-56g.
Täkyt:
Täkyonkijan päivä alkaa syöttikalojen narraamisella. Hyvä tapa on onkia syöttikaloja koko päivän tarpeeksi kerralla ja pitää ne elävänä sumpussa tai vastaavassa. Kuhalle sopiva syöttikalan koko on 8-12cm salakka tai särki. Täky kiinnitetään 3-haarakoukun yhteen haaraan painamalla koukku selkärangan alapuolelta läpi niin että syötti on luontevan näköisessä asennossa koukussa. Salakalla ideaali painopiste koukulle on hieman selkäevän etupuolella ja särjellä keskellä selän korkeinta kohta.
Tekniikka:
Koholla onkiessa heitetään täky ajelehtimaan, säädetään baitrunner-kelan puolan kitka sopivan löysälle, jotta kala saa helposti siimaa, asetetaan vapa tärppihälyttimeen ja korkataan vaikka limppari odotellessa hälyttimen huutoa. Tärpin tullessa, lasketaan rauhassa kymmeneen, jonka jälkeen otetaan vapa käteen, laukaistaan baitrunnerin puolanvapautustoiminto pois päältä kelan takaosassa olevasta vivusta, kelataan löysät siimat sisään ja annetaan terävä vastaisku.
Pohjatäkyonginnassa toimitaan muuten samoin, mutta pohjan saavuttamisen jälkeen ylimääräiset löysät siimat pyritään saamaan pois.
VERTIKAALIJIGAUS (PYSTYJIGAUS)
Vertikaalijigauksessa ei suoriteta heittoa lainkaan, vaan se on lähinnä jigillä pilkkimistä veneestä. Pääsääntöisesti jigin annetaan leijailla aivan pohjan tuntumassa, säännöllisesti pohjaa koputellen. Tämä jigausmuoto antaa saalista läpi kauden, mutta on erityisesti alku- ja loppukauden ehdoton valtti. Räjäyttää usein potin kun kuha on passiivinen ja aivan pohjassa kiinni. Kalojen keskikoko on vertikaalilla kalastaessa normaalia isompaa.
Kaikuluotain on lähes ehdoton varuste haeskeltaessa sopivia ottipaikkoja. Paikan löydyttyä, veneen annetaan ajelehtia tuulen/virran mukana tai moottoria, mielellään sähkömoottoria apuna käyttäen hiljaa liikkuen. Koulukuntia on monia puhuttaessa rigauksesta, eli jigi/paino/koukku/siima –yhdistelmän rakennuksesta. Yksinkertaisimmillaan vertikaalijigi pujotetaan tavanomaisen jigin tapaan painavaan jigipäähän –muuta ei välttämättä tarvita. Jigipäällä saa olla painoa virtauksesta ja syvyydestä riippuen 21g-56g.
VÄLINEET
Vavat:
Vertikaalijigauksessa vapa saa olla jämäkkä, jotta suuria painoja on mielekästä käyttää. Kaupassamme on tarjolla varta vasten vertikaaliin suunniteltu vapa Black Bull HC Vertical , joka on hyväksi todettu; pärjää suurienkin painojen kanssa, tärpit ja pohjakontaktit välittyy käteen erinomaisesti ja voimaa löytyy vauraammallekin kuhalle.
Kelat:
Sopiva kela löytyy 2000-2500 -kokoluokan keloista, joilla saadaan aikaan erittäin kompakti ja kevyt yhdistelmä. Suosittelemme vertikaaliin käytettäväksi FBI 7Pi 2000 –kelaa tai erityisesti vertikaaliin ja dropshottaukseen suunniteltua X-DS 4Pi 2000 –kelaa. Molemmat kelat sopivat aiemmin mainitun vavan kanssa erinomaisesti.
Siimat:
Siimana käytetään täysin venymätöntä punottua , paksuudessa 0.06-0.12mm. Huomion arvoista on se että mitä ohuempaa siimaa käyttää, sitä suoremmassa siima kulkee veneen vierellä, vedenvastuksen ollessa minimaalinen ja kontaktit tulee huomattua selvemmin.
Jigit:
Vertikaalissa käytetyimpiä jigejä ovat maailmalla runsaasti mainetta niittäneet Lunker City Fin-S Fish ja Shaker –jigit. Käytetyimmät koot ovat 4-5.75 tuumaa. Kannattaa myös tarjotan aivan perinteisiä kalajigejä ja erilaisia matojigejä. Kaupastamme löydät laajan vertikaalijigivalikoiman .
Tapsisiima:
Haukien varalta tapsina kannattaa käyttää fluorocarbonia , paksuudeltaan 0.35-0.45mm. Haukivaaran ollessa minimaalinen, voi tapsin käytön jättää oman harkinnan varaan.
Koukut ja painot:
Toimivia variaatioita on monia ja tässä niistä pari hyväksi todettua:
1) 28-56g jigipää jossa suurehko, #3-5/0 koukku. Vertikaalijigi pujotetaan koukkuun perinteisesti; koukun kärki päästä sisään ja selän alkuosasta ulos, niin että jigi ei jää mutkalle. Jos halutaan käyttää lisäkoukkua, solmitaan noin jigin mittaisen fluorocarbonsiiman toiseen päähän #6-8 terävä kolmihaarakoukku ja toinen pää solmitaan jigipään siimalenkkiin. Lisäkoukku kiinnitetään yhdestä haarasta jigin takaosan runkoon.
2) Käytetään dropshot-rigausta yhdellä tai kahdella jigillä (lue dropshottauksesta ohje ). Koukkuina käytetään StandOut –koukkuja koossa #2/0 ja painoksi laitetaan 28-56g päärynämallin dropshotpaino . Säädetään toinen jigi uimaan 5-10cm pohjan (painon) yläpuolella ja toinen 30-100cm edellisen yläpuolella. Tämän tekniikan etuna on huomattavasti pienempi välinehävikki pohjan rytöihin, sillä yleensä koko komeus irtoaa pohjasta tai korkeintaan hävitään vain paino. Lisäksi kahdella jigillä kalastaessa saadaan haarukoitua myös pohjan yläpuolista vesikerrosta ja ottivärikin löytyy nopeammin. Koko komeus solmitaan fluorocarbonsiimaan .
Tekniikka:
Jigi lasketaan pohjaan ja siima kiristetään vavan jäädessä noin vaakatasoon. Veneen hiljaa edetessä tuulen, virran tai sähkömoottorin avustuksella, jigin annetaan leijailla aivan pohjan tuntumassa niin että se tasaisin väliajoin kolahtelee pohjaan, pohjakontakti kannattaa säilyttää jatkuvasti. Välillä voi tehdä pieniä ja r-a-u-h-a-l-l-i-s-i-a houkutusnostoja ja väristyksiä.Kun tuntuu terävä ”kolaus”, annetaan välittömästi vastaisku ja lähdetään nostamaan kuhaa veneeseen, pitäen siima kokoajan kireällä. Sopiva vauhti/siimanpaksuus/paino –kompensaatio näkyy siinä, ettei siima jää laahaamaan kovinkaan pitkälle taakse veneen liikkuessa, siiman olisi tarkoitus olla mahdollisimman kohtisuorassa vavan kärjestä vedenpintaan. Jokainen oppii omat pikku niksinsä tekniikkaan kokemuksen myötä, mutta mitään rakettitiedettä tämä ei ole missään tapauksessa.
Paikat:
Sopivat paikat löydetään kaikuluotaimen avustuksella, josta tarkkaillaan pohjan rakennetta ja mahdollisesti pohjassa jurovia kaloja. Paikkojen etsinnät kannattaa suunnata kivikkoisille pohjille, joissa on vaihteleva pohjanmuoto ja kapeisiin salmiin. Harvoin hyviä ottipaikkoja löytyy pehmeältä ja tasaiselta pohjalta, vaihtelevuutta pitää olla. Vertikaalijigauksessa omien paikkojen löytäminen on suhteellisen helppoa ja pohjanmuodotkin tulevat tutuiksi.
